armoa arkeesi

Ansaitsematon armo

Ansaitsematon armo

Äkkiseltään päivän evankeliumilla ei tunnu olevan mitään tekemistä päivän aiheen – ansaitsemattoman armon – kanssa, vai mitä? Minäkin olin aivan hölmistynyt lukiessani tämän toisen vuosikerran tekstin.

Pietari sanoi Jeesukselle: ”Me olemme luopuneet kaikesta ja seuranneet sinua. Mitä me siitä saamme?”
    Jeesus sanoi heille:
    ”Totisesti: kun Ihmisen Poika uuden maailman syntyessä istuutuu kirkkautensa valtaistuimelle, silloin tekin, jotka olette seuranneet minua, saatte istua kahdellatoista valtaistuimella ja hallita Israelin kahtatoista heimoa. Ja jokainen, joka minun nimeni tähden on luopunut talostaan, veljistään tai sisaristaan, isästään, äidistään tai lapsistaan tai pelloistaan, saa satakertaisesti takaisin ja perii iankaikkisen elämän. Mutta monet ensimmäiset tulevat olemaan viimeisiä ja viimeiset ensimmäisiä.” 
(Matt. 19:27-30)

Missä oli se tuttu ja turvallinen ensimmäisen vuosikerran teksti viinitarhan työntekijöistä, jotka kaikki saivat saman palkan riippumatta siitä, kuinka monta tuntia he tekivät työtä. Vaikka tässäkin tekstissä oli aikanaan ollut tarpeeksi pohtimista. Onko sinusta reilua, että kaikki saavat saman palkan eri työmäärällä? Ihmisen logiikalla ajateltuna se ei olekaan reilua peliä. Miten se sitten pitäisi ymmärtää?

Ajattele työmiesten palkkaa armona. Jokainen mies sai riittävän määrän armoa. Ja juuri tätä on armon logiikka: sitä jaetaan ilmaiseksi kaikille niin paljon kuin sitä tarvitaan. Se ei lopu koskaan, sitä riittää aina ja kaikille, vaikka tarve olisi loputon. Sitä ei voi ansaita, se lahjoitetaan. Meidän ei tarvitse siis olla keskenämme kateellisia, sillä armoa riittää ja se kattaa kaiken. Oiva teksti siis ansaitsemattoman armon käsittelyyn. Mutta tänä vuonna käytetään toisen vuosikerran tekstiä ja siinä Pietari tivaa Jeesukselta, mitä hyötyä kaikesta uskomisesta ja Jumalan palvelemisesta oikein on.

Mitä hyötyä uskomisesta on?

Mitä hyötyä tästä minulle on? Eikö olekin hyvin tuttu kysymys nykyajasta. Kaupatkin julistavat olevansa aikasi arvoisia. Mitään ei haluta tehdä tai oppia, jos siitä ei ole meille mitään hyötyä. Kirkostakin erotaan, jos siitä ei koeta olevan mitään välitöntä hyötyä.

Tämä hyötynäkökohta tuntuu olevan se kaikkein tärkein ominaisuus jokaisella elämänalueella. Haluamme hyötyä kaikesta aivan kuin hyötyjä keräämällä saisimme rikkaamman elämän. Kuitenkin usein kaiken menestyksen jälkeenkin koemme vai syvää tyhjyyttä. Hyötyajattelu vie siis harhaan. Emme pysty ostamaan, ansaitsemaan tai keräämään onnea tai hyvää oloa. Tätäkö tämä elämä sitten vain on?

Minulla on sinulle hyviä uutisia. Tässä ei ole kaikki. On olemassa hyvä Jumala, joka rakastaa sinua loputtomasti ja hänellä on hyvä suunnitelma sinua varten. Ja siihen meitä johdattaa myös tämän päivän teksti, vaikkei se ensi kuulemalta näyttänytkään armosta mitään puhuvan.

Tämä keskustelu Pietarin ja Jeesuksen välillä käytiin heti sen jälkeen, kun rikas nuori mies oli tiedustellut Jeesukselta, miten hän pääsisi taivasten valtakuntaan. Hän ajatteli, että hän voisi tehdä jotakin, lahjoittaa jotain päästäkseen taivasten valtakuntaan. Mutta kun Jeesus kehotti häntä luopumaan rikkauksistaan, hän ei kyennyt tähän ja kääntyi pois. Emme me pääse taivaaseen omin neuvoin, teoin tai rikkauksin. Armon vastaanottaminen on monille liian nöyryyttävää ja he kääntyvät pois.

Rikkaan nuorukaisen lähdettyä Pietari sitten rupeaa tivaamaan omaa palkkiotaan. Hän muistuttaa, miten hän on luopunut kaikesta seuratakseen Jeesusta, joten toki hänelle – ja muillekin opetuslapsille – kuuluisi jotain hyvitystä. Ja kyllä Jeesus lupaakin, että jokainen, joka häntä seuraa, saa iankaikkisen elämän. Jeesus ei siis puhu mitään ajallisista siunauksista, vaan hengellisistä ja tuonpuoleisista siunauksista. Mutta niitä siis on luvassa jokaiselle, joka seuraa Jeesusta ja ottaa hänen armonsa vastaan.

Miten saan iankaikkisen elämän?

Lopuksi Jeesus sanoi, ”Mutta monet ensimmäiset tulevat olemaan viimeisiä ja viimeiset ensimmäisiä”. Monet luulevat pääsevänsä taivaaseen, koska ovat eläneet ulkoisesti hyvän elämän, mutta sitä ei Raamattu meille lupaa.

Sen sijaan Raamattu lupaa, että jokainen, joka uskoo Jeesukseen, pelastuu. Siinä ei kysytä menestystä tai suosituksia. Siinä kysytään vain meidän haluamme ja tarvettamme ottaa Jumalan armo vastaan. Me pelastumme yksin armosta, yksin uskosta, yksin Kristuksen tähden.

Elämässä menestyminen ei siis takaa taivaspaikkaa. Voit siis huokaista syvään, vaikka tällä hetkellä elämässäsi olisi ulkoisesti kaikki päin honkia. Tärkeintä on sydämesi asenne, ei ulkoinen menestys.

Elämä voi olla epäreilua, mutta Jumala ei sitä ole. Hän näkee sinut tänäänkin ja tietää, mitä sinulle kuuluu, vaikka kukaan muu ei sinua näkisi. Vaikka olisit kuinka pieni ja näkymätön, viimeisten joukossa, sinulla on tärkeä paikka Jeesuksen sydämessä.

Sitähän usko nimenomaan on: sydämen yhteyttä Jeesukseen. Ja tästä yhteydestä avautuu aivan uusia näköaloja elämäämme. Tämä näkyvä maailma ei ole kaikki. Jumala on totta ja meitä kutsutaan elämään läheisessä yhteydessä häneen.

On todella vapauttavaa tajuta, että minunkin syntini on jo sovitettu ristillä. En voi tehdä itse mitään muuta pelastukseni hyväksi kuin uskoen vastaanottaa tämän sovituksen lahjan, jota myös armoksi kutsutaan. Kun epätäydellisyyden pelko ei enää sido energiaani, vapaudun elämään täysillä.

Mikä tuo onnen?

Mutta palataan vielä Pietariin. Kun tämä keskustelu käytiin Pietarin ja Jeesuksen kesken, Pietari ei vielä ollut kasvanut hengellisesti täyteen mittaansa. Siksi hän tässä vielä kyseli, mitä hyötyä tästä kaikesta hänelle oli. Mutta Pietari tiesi kuitenkin kenen puoleen kysymyksineen kannatti kääntyä. Siksi ei olekaan ihme, että hänestä kasvoi uskossaan palava Jeesuksen todistaja, kuten Pietarin myöhemmistä vaiheista tiedämme.

Päivän epistolatekstissä (Fil. 3:7-14) Paavali näyttää meille esimerkkiä, miten tavoitella Jeesusta eikä ainoastaan mahdollisia palkintoja. Paavali osoittaa meille, miten hyötytavoittelu ei tuo lähimainkaan sellaista onnea ja siunausta, mitä Kristuksen tunteminen tuo.

Paavali pitää kaikkea muuta kuin Kristuksen tuntemista tappiona. Tämä voi tuntua meistä ääriajattelulta, varsinkin silloin, kun meillä menee hyvin, mutta kun olemme menettäneet kaiken muun paitsi Kristuksen, huomaamme, että hän riittää enemmän kuin hyvin. Kaikki muu kalpenee Kristuksen rinnalla.

Kuitenkin se, mistä huomaamme Paavalin uskon kypsyyden, on se, että hän on tiedostanut, että kaikkinainen omavoimainen Jumalalle kelpaaminen on saanut jäädä ja hän turvaa pelastuksessa yksin Kristukseen ja hänen armoonsa. Hän haluaa yhä enenevässä määrässä oppia tuntemaan Kristusta ja hänen ylösnousemisensa voimaa ja tulla hänen kaltaisekseen.

Miten ansaitsematon armo vaikuttaa?

Tässä kohtaa on tärkeää muistaa, että mekin pelastumme yksin Jeesuksen tähden. Meidänkin on aika lopettaa omavoimainen yrittäminen ja turvata yksin Kristukseen. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että sen jälkeen eläisimme kuin pellossa. Ehei. Paavalikin tiedostaa, että hänellä on vielä matkaa täydelliseksi tulemiseen, mutta hän haluaa tehdä kaikkensa, että näin kävisi. Tähän meitäkin kehotetaan.

Mutta tämä ei tapahdu omasta voimastamme tai self help -kirjojen opeilla. Tämä tapahtuu turvautumalla Jeesukseen ja antamalla Pyhän Hengen tehdä työtään meissä. Tämä tapahtuu Jumalan armovoimasta. Sama voima, joka herätti Kristuksen kuolleista, on käytettävissä myös meidän arjessamme. Otetaan se vastaan.

Ei siis yritetä yksin, vaan annetaan Jumalalle vapaat kädet tehdä meissä ja meidän kauttamme, mitä haluaa. Silloin mekin tulemme pikkuhiljaa yhä enemmän Kristuksen kaltaiseksi.

Tällöin muutoksemme ei ole omavoimaista, ulkoista eikä teennäistä, vaan armovoimaista, sisäistä ja todellista.

Itse olen huomannut, että minun tarvitsee turvautua Jumalaan ja hänen armovoimaansa päivittäin. Muuten helposti sorrun omavoimaiseen, lakihenkiseen ja ulkokohtaiseen uskonnon ja elämän suorittamiseen.

Kun antaudun Jumalalle heti aamusta, muistan että saan elää hänen armonsa varassa koko päivän. Muistan, etteivät elämäni ja pelastukseni ole minun varassani, vaan ne ovat Jeesuksen varassa. Silloin minut valtaa suuri ilo.

En ole mitenkään ansainnut Jumalan armoa tai rakkautta, mutta saan vastaanottaa ne uskossa. Ja niin saat sinäkin. Saat elää uskon ja armon varassa elämäsi jokaisen päivän tietäen, että sinä et ole yksin. Jumala on kanssasi ja ohjaa sinua kotiinpäin. Roomalaiskirjeen (9:16) sanoin ”Ratkaisevaa ei siis ole, mitä ihminen tahtoo tai ehtii, vaan se että Jumala armahtaa”.

P.S.

Tämänkertainen blogiteksti on tavallista paljon pitempi, mutta tämä teksti oli viime sunnuntain ”Ansaitsematon armo” -saarnani Luvian kirkossa ja jotkut sitä kyselivät, joten päätin julkaista sen täällä blogissa. Olen julkaissut myös viime syksyn saarnani ”Rakkauden kaksoiskäskystä”, löydät sen halutessasi täältä. Olkaa suuresti siunatut ja iloitkaa Jumalan armossa!

2 thoughts on “Ansaitsematon armo

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *