Hoosiannan laulaminen ensimmäisenä adventtisunnuntaina on kirkkovuoden kohokohtia. Tänä vuonna, korona-rajoituksista johtuen, lauloin hoosiannaa kotisohvalla virtuaalikirkon mukana. Hoosiannan laulaminen on aina vahva kokemus. On hyvä huutaa apua yhdessä Kristuksen ruumiin kanssa. Erityisesti tänä vuonna me tarvitsemme apua, eikö totta? Siksi Jeesukselle asettamamme odotukset ovat myös korkealla.

Hoosianna tarkoittaa ”Oi auta” tai ”Pelasta”. Kansanjoukko toivotti Jeesuksen innokkaasti tervetulleeksi Jerusalemiin. He kernaasti halusivat tehdä elämästään parempaa, turvallisempaa ja helpompaa. Joten heidän Jeesukselle asettamansa odotukset olivat korkealla. He tuskin malttoivat odottaa vaikeuksiensa loppumista. (Niin kuin emme mekään, eikö totta?)

Monet levittivät vaatteitaan tielle, toiset taas lehviä, joita he katkoivat tienvarresta. ⁹Ja ne, jotka kulkivat hänen edellään ja perässään, huusivat:
– Hoosianna! Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä! ¹⁰Siunattu isämme Daavidin valtakunta, joka nyt tulee! Hoosianna korkeuksissa!

Jeesukselle asettamamme odotukset …

Oletko koskaan ihmettelyt, miten ihmeessä tämä sama väkijoukko vain muutamaa päivää myöhemmin huutaa ”ristiinnaulitse”? Heidän Jeesukselle asettamansa odotukset olivat olleet itsekkäitä ja kun Jeesus ei vastannut niihin heidän haluamallaan tavalla, he olivat valmiita ristiinnaulitsemaan hänet. Surullista, eikö totta? Mutta vielä surullisempaa on se, että me teemme Jeesukselle aivan samoin. Vieläpä säännöllisesti.

Voit halutessasi kieltää tämän, mutta se ei muuta sitä tosiasiaa, että myös meidän Jeesukselle asettamamme odotukset juontuvat usein itsekkäistä haluistamme. Ja kun toiveemme eivät toteudu, vihastumme Jumalaan. Syytämme häntä petoksesta, julmuudesta, meidän unohtamisestamme. Ja kuitenkin emme voisi olla kauempana totuudesta.

Jos Jeesus olisi tullut vain huolehtimaan tämän elämän ongelmistamme, meillä ei olisi iankaikkista toivoa. Ja se on paljon tärkeämpää kuin helppo elämä, vai mitä?

…tarvitsevat tarkistusta

Ehkä on aika tarkistaa Jeesukselle asettamamme odotukset ja antaa hänen olla se, mikä hän on: pelastajamme (ei siis toivomusautomaatti). Ja ehkä meidän täytyy päästää irti odotuksistamme myös sen osalta, miten haluaisimme Jumalan toimivan meidän suhteemme. Me emme tiedä, mikä on meille parasta, mutta Jumala tietää.

Odotuksista irti päästäminen ei tarkoita sitä, että Jumala lopettaisi työn meidän puolestamme. Mutta se tarkoittaa sitä, että me lopetamme käskyjen antamisen Jumalalle. Me emme tiedä elämämme ja pelastuksemme kokonaiskuvaa, mutta Jumala tietää.

Joten jatketaan Hoosiannan laulamista, mutta lopetetaan ”ristiinnaulitse!” -huudot silloinkin, kun elämä on synkkää. Pystymmekö tähän? Sillä jatkaessamme Hoosiannan laulamista elämän haasteissakin, meidät pelastetaan. Meitä autetaan Jumalan aikataululla, Jumalan suunnitelmien mukaisesti. Ja se, ystävä kallis, on aina enemmän kuin tarpeeksi.

Rakas Jumala,
Anna meille anteeksi, että lähestymme sinua itsekkäistä pyyteistä käsin.
Antaudumme sinulle ja annamme sinulle myös kaikki odotuksemme.
Pelasta meidät, auta meitä, siunaa meitä suunnitelmasi mukaisesti.
Tapahtukoon sinun tahtosi sekä maailmassa että meidän elämässämme.
Jeesuksen kalliissa nimessä,
Aamen

P.S.

Rakas ystävä, eikö ole ihmeellistä, miten Sana puhuttelee meitä vuodesta toiseen, päivästä toiseen. Se pysäyttää meidät, näyttää meille vikamme ja kutsuu sitten Vapahtajan armolliseen syleilyyn, missä meitä hoidetaan ja uudistetaan. Tämä adventin aika voi olla tällaista peiliin katsomisen aikaa, milloin valmistamme sydämeemme tilaa Vapahtajamme syntyä yhä uudelleen. Ole suuresti siunattu! Sinä et ole yksin!

Kuva Brady Leavell / Unsplash.