Jotkut teistä tietävätkin, että perheemme on viimeisen vuoden ajan valmistautunut lähtemään vuodeksi Etiopiaan. Minut kutsuttiin opettamaan sinne teologisia oppiaineita pappisseminaariin. Sitten pandemia levisi ympäri maailman. Ensin matkaamme siirrettiin puolella vuodella ja sitten se jouduttiin lähetysjärjestön vaikean taloudellisen tilanteen takia perumaan kokonaan. Ehkä turhaa edes mainita, että uutinen oli shokki perheellemme. Kaikki unelmamme Afrikan vuodesta särkyivät pirstaleiksi. Miten selvisimme tästä? Ja miten ylipäätänsä jatketaan eteenpäin, kun unelmat särkyvät?
Herran armoa on se, että vielä elämme, hänen laupeutensa ei lopu koskaan. Joka aamu Herran armo on uusi, suuri on hänen uskollisuutensa. Sieluni sanoo: »Herra on kaikkeni, häneen minä turvaan.» (Valitusvirret 3:22-24)
Uutinen yllätti meidät ja olimme hyvin surullisia ja pettyneitä, mutta samaan aikaisesti tiedostimme, ettei tämä uutinen kuitenkaan yllättänyt Jumalaa. Rukoilemme säännöllisesti, että Jumala sulkisi väärät ovet ja avaisi oikeat. Nyt tähän rukoukseen vastattiin selkeästi. Tämä ovi vedettiin silmiemme edessä lujasti kiinni, eikä jäänyt mitään jossiteltavaa. Joten kiitimme Jumalaa, että hän hyvin selkeästi johdatti tässä asiassa. Johdatus ei ole aina hauskaa, mutta johtaa kaikkein parhaimpaan lopputulokseen ja sitähän me haluamme, eikö?
Kun unelmat särkyvät
Mitä sitten teimme? Annoimme koko tilanteen, itsemme ja unelmiemme rippeet Jumalalle ja pyysimme, että hän käyttäisi niitä luodessaan jotain uutta ja ihmeellistä. Kysyimme, mitä Jumala nyt haluaa meidän tekevän. Pyysimme selkeää johdatusta eteenpäin.
Tämä kaikki on tapahtunut vain pari päivää sitten, joten emme vielä tiedä vastauksia. Olen ymmärtänyt vain sen verran, ettei minun pitäisi kiirehtiä täyttämään elämääni ja nyt tyhjää kalenteriani, vaan antaisin Jumalan tehdä sen. Joten nyt lomailemme ja iloitsemme kesästä ja odotamme, mitä Jumalalla on varattuna meitä varten. Tiedän, että se on jotain hyvää, sillä Herra on hyvä.
Me tiedämme, että kaikki koituu niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa ja jotka hän on suunnitelmansa mukaisesti kutsunut omikseen. (Room. 8:28)
Rakas Jumala,
Kiitos, että sinulla on kaikki langat käsissäsi, vaikka me tunnemme olevamme täysin eksyksissä.
Annamme sinulle itsemme, suunnitelmamme, särkyneet unelmamme, koko elämämme.
Käytä meitä kunniaksesi ja lähimmäistemme iloksi.
Eheytä ja ravitse meitä, täytä meidät Hengelläsi.
Johdata meitä selkeästi, Herra.
Tapahtukoon vain sinun tahtosi meidän elämässämme.
Jeesuksen nimessä,
Aamen
P.S.
Onko sinulta joskus mennyt matto jalkojen alta? Oletko kokenut, miltä tuntuu, kun unelmat särkyvät? Uskon, että jokaisella meistä on jonkinlainen kokemus asiasta. Ei se kivaa ole, mutta uusi alku on aina myös mahdollisuus jollekin uudelle. Joten varsin uteliaasti tässä tällä hetkellä taivaalle tähyän. Ole sinäkin luottavaisella mielellä, Jumala on kanssasi ja hän pitää kyllä sinusta huolen, tuli mitä tuli. Taivaan Isän suurta siunausta sinulle!
Vaikea tilanne, jollaista ei ole helppo ottaa vastaan. Kiitos kun kerroit tästä kuitenkin meille lukijoillesi. Tänä aamuna oli Wislöffin Rukouskirjassa 12. pv:n aamutekstin kohdalla tuo sama jae Valitusvirsistä (-33/-38 mukaan). Saman kirjan ja saman päivän iltatekstin jakeena oli Jes. 38:17.
Meillä oli vuosia sitten sellainen pettymys, kun olimme ostaneet talon ja jouduimme muuttamaan siitä pois kahden kuukauden asumisen jälkeen. Siinä oli vielä sekin, että asuntoasiamme puolesta oli rukoiltu oikein seurakunnassakin, että löytäisimme hyvän asunnon. Aina välillä sitä miettii, miksi se meni niin, sillä nyt asumme aivan toiella puolella maata, vaikka tarkoitus oli asua äitini kanssa samalla paikkakunnalla. Aina ei tiedä, miksi jotkut asiat menee, niinkuin ne menee. Meillä yli 20 vuotta siitä tilanteesta kulunut, ja nyt saattaa ajatella, että kukaties nuoremman polven piti olla täällä.
Kiitos kommentistasi! Monenlaisia kiemuroita ihmisen elämään tosiaan liittyy. Uskon, että teidän perheennekin on juuri oikeassa paikassa, vaikka uudelle paikkakunnalle asettuminen viekin oman aikansa. Uudet tilanteet kutsuvat meitä lähempään yhteyteen Jumalan kanssa, rukoilemaan ja kuuntelemaan vielä tarkemmalla korvalla, mitähän asiaa Jumalalla on. Iloa ja siunausta sinulle, ystävä!
Kiitos tekstistä. Rohkaisee ja auttaa varmasti muitakin. Rukoilen Jumalan ihmeellisiä polkuja. Minulla on Kiirunan kirpputorilta ostettu vsnha postikorttitaulu. Siihen on kauniisti kirjoitettu Du skall kungörä mig livets väg. Ps 16.11 ❤️
Voi miten ihana ja lohduttava teksti! Kiitos, Päivi! Iloa ja siunausta sinulle!
”Joten varsin uteliaasti tässä tällä hetkellä taivaalle tähyän.” Katse on kääntynyt heti Jumalan suunnitelmiin ja mahdollisuuksiin, vaikka iso pettymys on juuri koettu. Kiitos jälleen erittäin rohkaisevasta kirjoituksestasi! Jumalan kanssa voi käydä aina vain hyvin. On meillä niin suuri ja ihmeellinen Jumala. Ylitys, kunnia ja kiitos Hänelle!
Aamen! Uskon syvästi, että apu meille tulee nimenomaan ylhäältä. Ps. 121:1-2 ilmaisee asian näin:
”Minä nostan silmäni vuoria kohti:
mistä tulee minulle apu?
Apu minulle tulee Herralta,
joka on tehnyt taivaan ja maan.”
Kiitos kommentistasi, Marjo! Siunausta elämääsi!
Sinä osaat kirjoittaa niin rohkaisevasti, vaikka olet juuri kokenut noin ison pettymyksen. Etiopiaan pääseminen olisi varmasti ollut ihan unelmien täyttymys. Jumalan teitä on monesti vaikea ymmärtää. Itse olen kokenut moniakin unelmien särkymisiä, myös aivan lähimenneisyydessä. Joutuu opettelemaan sitä, että se tärkein aarre olisi taivaassa eikä maan päällä, mutta se ei ole helppo läksy. Toivon, että saatte kokea rakastavan Isän hellää hoitoa tänä kesänä ja että hän korvaa teille tämän menetyksen moninkertaisesti! ❤
Aivan! Vaikka ymmärtää ja hyväksyy tilanteen, myös surulle pitää antaa tilaa. Kiitos lämpimistä sanoistasi, Minna! Iloa ja siunausta sinulle!
[…] Perheeni joutui syvästi pettymään, kun Afrikan vuotemme peruttiin, kuten kirjoitin edellisessä postauksessani. Tämä kokemus muistutti minuta siitä, mitä on oman elämän prosessoiminen Jumalan […]
[…] on levon ja latautumisen aika, eikö niin? Minä ainakin olen sen tarpeessa. Kesäkuu on ollut perheellemme yhtä tunnevuoristorataa ja nyt kun etsin siitä syystä uutta suuntaa, tuntuu, että todellakin tarvitsen lepoa ja […]
[…] 2020 on ollut vuosi, jota emme helpolla unohda. Minulla oli suuret odotukset sitä kohtaan, mutta unelmani särkyivät. Kuitenkin olen kiitollinen. Sillä olen oppinut paljon tänä vuonna, niin varmaan sinäkin. Ja […]