uskossa kasvaminen

Omavanhurskaus on rumaa

Omavanhurskaus on rumaaSaarnaajan kirja varottaa meitä olemasta liian hurskaita. Mitä se oikein tarkoittaa? Eikö hurskaus muka ole hyvä asia? Tottakai se on. Ihminen, jonka Jumalan armo on vanhurskauttanut (tehnyt Jumalalle kelpaavaksi) on kaikista ihmisistä onnellisin. Mutta tämä jae ei puhu vanhurskaudesta, vaan epäterveellisestä hurskauden muodosta. Kyllä, sellainenkin on olemassa. Omavanhurskaus on rumaa.

Älä ole liian hurskas äläkä esiinny ylen viisaana: miksi tekisit elämäsi autioksi? (Saarnaaja 7:16)

Mistä tässä jakeessa on sitten oikein kysymys? Tämä jae puhuu ulkokohtaisesta itseriittoisuudesta ja omavanhurskaudesta ja silloin tämä jae on ymmärrettävä, eikö totta? Kun yritämme itse kelvata Jumalalle, ylenkatsomme Jumalan armon. Omavanhurskaus tuhoaa meidät, jopa ihmissuteemme. Vain Jumalan armo pelastaa meidät, eivät suinkaan meidän ponnistelumme päteä ja pärjätä. Meitä kehotetaan heittäytymään Jumalan armon varaan ja lopetamaaan yrityksemme kelvata Jumalalle ilman Jeesusta. Sillä se ei ole mahdollista. Kelpaamme Jumalalle vain Jeesuksen tähden.

Omavanhurskaus on rumaa

Minä en tee tyhjäksi Jumalan armoa; jos näet vanhurskaus saadaan lakia noudattamalla, silloin Kristus on kuollut turhaan. (Gal.2:21)

Jos kerran Kristus on lunastanut meidät, meidän ei tule mennä takaisin lain alle, vaan elää armon alla. Meidän ei pidä yrittää ansaita tietämme taivaaseen, ulkokultaisuus ei auta ketään. Sen sijaan meidän tulisi levätä Jumalan armossa. Ja antaa Jumalan muuttaa meitä tahtonsa mukaan.

Vanhurskaus on kaunis asia, mutta omavanhurskaus on rumaa ja luontaantyöntävää. Vanhurskaus on Kristuksen kaltaisuutta, mutta omavanhurskaus on itsekästä. Ja vanhurskaus on Jumalakeskeistä, kun taas omavanhurskaus on itsekeskeistä. Sinä huomaat eron. Myös sinun pitää tehdä valinta näiden välillä.

 

Rakas Jumala,
Anna meille anteeksi, että edes haaveilemme omavanhurskaudesta.
Me rakastamme sinua ja sinun ihmeellistä armoasi.
Auta meitä elämään, hengittämään ja juhlimaan sitä,
elämämme jokaisena päivänä.
Jeesuksen nimessä,
Aamen

P.S.

Olisi niin kiva pärjätä omillaan, eikö? Olisiko kiva näyttää Jumalalle kuinka näppäriä me olemme, jotta hän rakastaisi ja arvostaisi meitä vielä enemmän? Mutta Jumala ei toimi tällä tavalla. Jumalan rakkaus on vakio, se ei lisäänny tai vähene sen mukaan, miten käyttäydymme. Jumala rakastaa meitä koko ajan niin paljon, ettemme pysty sitä koskaan kokonaan ymmärtämään. Hän antoi jopa ainokaisen poikansa, jottei yksikään ihminen joutuisi kadotukseen, vaan voisi armosta vastaanottaa iankaikkisen elämän. Tähän rakkauteen meitä kutsutaan elämään. Meitä kutsutaan elämään Hänessä. Sen upeampaa asiaa ei olekaan. Jospa me voisimme joka päivä oppia heittäytymään vähän enemmän Jumalan armon varaan! Siinäpä tavoitetta meille jokaiselle! Tapahtukoon niin – Jumalan armon avulla.

2 thoughts on “Omavanhurskaus on rumaa

  1. […] Omavanhurskaus saa aikaan enemmän harmia kuin hyötyä. Jumala ei halua kuulla kuinka erinomaisia me olemme. Hän vain haluaa nähdä tyhjät sydämemme valmiina vastaanottamaan hänen vanhurskautensa. Armo riittää. On aika uskoa tämä. Ja elää se todeksi. […]

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *