Onko Jumalan Sana sulautunut sinuun? Tätä jäin miettimään omalta kohdaltani sunnuntain epistolatekstin kohdalla. Heprealaiskirjeen kirjoittaja sanoo, ettei Jumalan Sanasta ollut kuulijoille hyötyä, koska he eivät sitä uskoneet sitä eikä se siten sulautunut heihin. Jumalan Sanan tulee siis sulautua meihin, jotta se vaikuttaisi meissä. Sanaan sulautuneet ovat yhtä Jeesuksen kanssa.
Mehän olemme kuulleet hyvän sanoman aivan niin kuin nuo entisajan ihmiset. Heille ei kuitenkaan ollut mitään hyötyä sanasta, jonka he kuulivat, koska he eivät sitä uskoneet eikä se näin sulautunut heihin. (Hepr. 4:2)
En ollut koskaan ennen ajatellut tätä raamatunkohtaa tällä tavalla. Kun otamme Jumalan Sanan vastaan, me uskossa sulaudumme siihen. Mitä enemmän antaudumme Jumalalle, sitä enemmän sulaudumme Kristukseen. Tämä yhteys Jumalan Sanan kanssa erottaa meidät maailmasta. Raamattu ei ole vain historiallinen teksti, vaan elävän Jumalan elävä teksti, joka muuttaa meitä ja maailmaa.
Sanaan sulautuneet
Sanaan sulautuneet ovat Jumalan omia. Mitä enemmän olemme Sanaan sulautuneita, sitä helpommin kuulemme Jumalan äänen. Jos johkaannumme syystä tai toisesta erillemme Sanasta, Jumalan äänen kuuleminen vaikeutuu. Mutta tiedä, että Jeesus ei unohda sinua, vaan hän etsii sinua ja kutsuu sinua lakkaamatta takaisin luokseen.
Sanaan sulautuneet ovat maailman onnellisimpia ihmisiä, sillä he ovat löytäneet todellisen identiteettinsä ja tehtävänsä. Silloin Jumalan Sana hyödyttää ja siunaa heitä kaikin tavoin. Ennen kaikkea Jumalan rauha asettuu heihin. Silloin saamme kokea taivaan maan päällä, silloinkin kun se ei ulkoisesti olisi mitenkään mahdollista.
Rakas Jumala,
Kiitos käsittämättömästä rakkaudestasi,
kiitos, että kutsut meidät luoksesi,
tarjoat meille kaiken Jeesuksessa.
Me otamme Sanasi uskoen vastaan ja
pyydämme, että Sanasi sulautuisi meihin,
rauhasi valtaisi meidät ihan kokonaan.
Antaudumme sinulle ja suostumme tahtoosi.
Tule, Herra Jeesus, asetu meihin pysyvästi.
Tule, Pyhä Henki, uudista meidät tahtosi mukaisesti.
Jeesuksen nimessä,
Aamen
P.S.
Hei, rakkaat ystävät, pitkästä aikaa! Kiva nähdä teitä taas!
Heinäkuu on mennyt ja täällä sitä taas ollaan. Toivottavasti olet saanut levättyä ja virkistyä. Olen kovasti kysellyt Taivaan Isältä, mitä hän haluaisi minun nyt syksyllä tekevän, kun kalenterini tyhjeni kertaheitolla. Olen ymmärtänyt, että minun tulee käyttää tämä aika kirjan kirjoittamiseen ja sitä alan Jumalan armon avulla suunnittelemaan/toteuttamaan.
Jatkan jälleen bloggausta, kuitenkin vain kerran viikossa, kunnes kirjaprojektini on siinä vaiheessa, että on taas enemmän aikaa blogata (tai muuten koen siihen kehotusta).
Ole suuresti siunattu, ystäväni. Sulautukaamme Sanaan yhä enemmän!
Kuva: Joel Muniz on Unsplash.
Tervetuloa takaisin, Mari-Anna! ❤️
Ihanaa saada taas uusi blogiteksti luettavaksi. Tuo Sanaan sulautuminen on niin tärkeää. Ja voi, miten vajaamittaiseksi siinä itseni tunnen. Omassa arjessa, etenkin niinä heikkoina hetkinä ja vaikeuksien tullen, Jumalan lupausten muisteleminen ja ääneen lausuminen rohkaisee ja antaa toivoa. Tästä on tuore kokemus.
Onpa hieno idea tuo kirjan kirjoittaminen. Siunausta sinulle siihen. Odotan jo ilolla. ❤️
Voi kiitos! <3 Minuakin puhutteli tämä sanapari (Sanaan sulautuminen), se haastaa ja innoittaa yhtä aikaa. Onneksi tässäkin saamme turvautua armovoimaan.
Kiitos myös rohkaisusta kirjan kirjoittamisen suhteen, vähän arkana tässä sitä aloittelen, mutta onneksi siihenkin on tätä armovoimaa tarjolla. Sinua siunaten, ystäväni!
Puhuttelevia ajatuksia. Kunpa tosiaan sana voisi uskossa sulautua meihin. Ja hienoa, että alat kirjoittaa kirjaa! Siunausta, voimia, intoa ja johdatusta sinulle siihen!
Kiitos, Minna! Kyllä se Sana sulautuu meihin pikkuhiljaa, se on sitä Pyhän Hengen työtä meissä, kun uskossa elämme arkeamme. Ole suuresti siunattu!