On kulunut tasan kaksi viikkoa siitä, kun perheemme muutti Etiopiaan. Se on ollut mahtava kokemus tähän mennessä. Ihmiset ovat ystävällisiä ja kahvi on vahvaa, joten mistäpä sitä ei täällä pitäisi? No, me emme malta odottaa sadekauden loppumista. Sen lisäksi on vain yksi asia, joka on ollut täällä vaikeaa. Nimittäin, kerjäläisiä on täällä kaikkialla, he jopa koputtavat auton ikkunoihin, kun liikenne hidastuu. Helpoin tapa käsitellä tätä ongelmaa on jättää nämä ihmiset huomiotta, kääntää katseensa pois. Mutta tämä särkee sydämeni. Jokainen ihminen on arvokas ja katseen – ja hymyn – arvoinen. Edes vauvat eivät kasva emotionaalisesti terveiksi ilman huoltajiensa hymyjä. Miten nämä kerjäläiset – varsinkin pienet lapset – voivat kasvaa tasapainoisiksi aikuisiksi, jos ihmiset eivät edes katso heihin? Ja juuri tästä syystä on tärkeää, että Jumala kääntää kasvonsa meidän puoleemme. Ilman häntä emme myöskään me saavuta hengellisesti tasapainoista aikuisuutta.
Sydämeni muistaa sinun sanasi:
»Etsikää minun kasvojani.»
Herra, minä tahdon etsiä sinua,
älä kätke minulta kasvojasi!
Älä vihastu, älä torju palvelijaasi,
sinä olet aina ollut minun apuni.
Älä nytkään jätä minua, älä hylkää,
sinä Jumalani, sinä auttajani!
Vaikka isä ja äiti minut hylkäisivät,
Herra pitää minusta huolen.
(Ps. 27:8-10)
Herran siunauksessakin pyydämme uudelleen ja uudelleen, että Herra kirkastaisi meille kasvonsa, että oppisimme tuntemaan häntä paremmin. Sillä on todella tärkeää, että Jumala kääntää kasvonsa meidän puoleemme. Kuten 1. Korintolaiskirjeen 13. luvussa sanotaan ”nyt katselemme vielä kuin kuvastimesta, kuin arvoitusta, mutta silloin näemme kasvoista kasvoihin”.
Miksi on tärkeää…
Miksi kasvot sitten ovat niin tärkeitä? Siksi koska kasvoista me tunnistamme toinen toisemme. Sanotaan, että kasvot ovat sielumme peili. Kasvoista kuvastuu jokaisen ihmisen syvin olemus ja persoonallisuus. Jeesus haluaa, että opimme tuntemaan hänen kasvonsa ja siten hänen syvimmän olemuksensa.
Kaikkea tätä pohdittuani minun kiinnostukseni herätti Joonan tarinassa se, että hän nimenomaan pakeni ”Herran kasvojen edestä” (Joona 1:3, 1938). Sillä Jumalan kasvot edustavat hänen läsnäoloaan meidän elämässämme. Voimme kyllä yrittää paeta Jumalaa, mutta Hän on läsnä kaikkialla. Joten huijaamme vain itseämme, jos luulemme voivamme karistaa Jumalaa kintereiltämme. Luulen, että yritämme tehdä niin vain, jos emme ymmärrä miksi on tärkeää, että Jumala kääntää kasvonsa meidän puoleemme.
…että Jumala kääntää kasvonsa meidän puoleemme?
Me tarvitsemme Jumalaa enemmän kuin me tarvitsemme ilmaa. Sillä ilman Jumalaa emme pysty edes hengittämään. Aivan kuten vanhempien hymy tukee heidän vauvansa kasvua tasapainoiseksi ihmiseksi, niin myös Jumalan hymy tukee Jumalan lasten hengellistä kasvua. Tarvitsemme Jumalan tukea, jotta voimme tulla sellaisiksi, joiksi hän on meidät luonut. Me emme pysty aikaansaamaan tätä muutosta, mutta Jumala voi.
Liian usein ajattelemme, että on meidän omalla vastuullamme tehdä jotain itsestämme. Mutta usko ei toimi näin. Sillä usko katsoo Jeesukseen, uskomme perustajaan ja täydelliseen tekijään. Eli meidän tehtävämme on yksinkertaisesti vain seurata Jeesusta, joka kääntää kasvonsa meidän puoleemme ja juuri tässä jatkuvassa suhteessa hän vahvistaa ja muuttaa uskoamme. Ja siten meistä tulee hengellisesti kypsiä Jumalan lapsia.
Entäpä sitten kerjäläiset Addis Abeban kaduilla? Meidät on kaikki kutsuttu auttamaan heitä. Meidän velvollisuutemme kristittyinä on luoda muutosta kehitysyhteistyön ja lähetystyön kautta. Kristillinen sanoma uskosta, toivosta ja rakkaudesta muuttaa sekä yhteiskuntia että yksilöitä. Älkäämme kääntäkö katsettamme pois kärsimyksestä. Tehdään sen sijaan töitä paremman tulevaisuuden puolesta, erityisesti kaikkein haavoittuvimmissa asemissa olevien ihmisten puolesta. Minä tiedän, että silloin Jumalan kasvot loistavat meille kaikille.
Armollinen Jumala,
Kiitos, että haluat meidän pyytävän, että käännät kasvosi meidän puoleemme.
Me todellakin tarvitsemme sinua.
Kiitos, että et hylkää meitä mistään syystä.
Siunaa meitä suunnitelmiesi mukaisesti ja
voimaannuta meidät palvelemaan maan hiljaisia haluamallasi tavalla.
Jeesuksen kallisarvoisessa nimessä,
Aamen
P.S.
Tunnetko itsesi erityiseksi, koska Jumala haluaa sinut lähelleen? Minä tunnen niin. Jumala haluaa meidän tuntevan hänet ja pysyvän hänen lähellään. Älkäämme siis antako minkään pitää meitä pois Jumalan luota. Sen sijaan rukoilkaamme, lukekaamme Sanaa ja kolkuttakaamme jatkuvasti taivaan ovella. Jumala kuuntelee, opastaa, auttaa ja vahvistaa meitä ”toteuttamaan niitä hyviä tekoja, joita tekemään Jumala on meidät tarkoittanut” (Ef.2:10). Annetaan Jumalan muuttaa maailmaa meidän kauttamme. Hän voi tehdä niin paljon enemmän kauttamme kuin me koskaan yksin pystyisimme. Ole suuresti siunattu, rakas ystäväni!
Puhuttelevat esimerkit oletkin siellä saanut! Voi kuvitella, ettei ole helppoa… Mutta tuosta missä nyt olette, onko tämä sitä, mikä jäi silloin jossain vaiheessa toteutumatta, ikäänkuin jäihin, maailman koronatilanteen takia, vai onko tämä nykyinen ihan eri työ?
Kiitos kommentistasi, Metsäntyttö! Kyllä tämä on sama tehtävä, joka jäädytettiin pari vuotta sitten. Toivottavasti blogi ei antanut sen kuvan, että täällä olisi paha olla, sillä näin ei ole. Tunnemme itsemme olevamme oikeaan aikaan oikeassa paikassa, mutta kyllä köyhyys/kerjäläiset haastavat ajattelemaan tärkeitä asioita ihan uudesta näkökulmasta. Iloa ja siunausta sinulle!
En ajatellut ollenkaan että olisitte tyytymättömiä tai sillätavoin pajassa paikassa siellä:) Olette varmaan juuri siellä niinkuin Jumala on suunnitellut. Sitä kerjäläissasiaa mietin siltä kantilta, että millaista olisi itse joutua kohtaamaan heitä yhtenään, kun ei kuitenkaan voi auttaa kaikkia, eikä edes tosiaan jokaiseen katsettakaan luoda. Muistan kun joskus Helsingissä näin joitakin kerjäläisiä maassa istumassa ja tuntui pahalta vain kävellä ohi.
Niin, kyllä tämä kerjäläisasia koskettaa meitä jokaista jollakin tavalla olimmepa sitten missä tahansa. Kiitos sinulle, ystävä. Ole suuresti siunattu!