uskossa kasvaminen

Loppu tekosyille

Loppu tekosyille

Miten sinä elät elämääsi? Varovaisesti vai rohkeasti? Valitsetko kaikkein helpoimman tien vai kutsumustien? Haluaisin ajatella olevani rohkea, mutta olenko sitä todellisuudessa kuitenkaan? Tuntuu siltä, että ennen olin rohkea ja peloton, unelmoin isosti ja kurotin tähtiin. Ja sitten tulivat lapset ja varovaisuus. Lapsistaan huolehtimisessa ei tietenkään ole mitään pahaa – päinvastoin. Mutta voimme pitää heitä myös hyvinä tekosyinä sille, ettemme elä rohkeasti. Mikä on sinun tekosyysi?

 »Joka rakastaa isäänsä tai äitiänsä enemmän kuin minua, ei kelpaa minulle, eikä se, joka rakastaa poikaansa tai tytärtänsä enemmän kuin minua, kelpaa minulle. Joka ei ota ristiään ja seuraa minua, se ei kelpaa minulle.3Joka varjelee elämäänsä, kadottaa sen, mutta joka elämänsä minun tähteni kadottaa, on sen löytävä. (Matteus 10:37-39)

Loppu tekosyille

Eilen jaoin twitterissä Burk Parsonin lyhyen rukouksen ”Olkoon intomme Kristukseen aina suurempi kuin intomme helppoon elämään”. Ja sen jälkeen olen miettinyt tätä jatkuvasti. Intomme helppoon elämään tuntuu vahvalta. Ja minä ymmärrän tämän, usko pois. Erityisesti, kun elämä koettelee, helppo elämä vaikuttaa upealta. [Tiedä, että Jumala ei lähetä elonpelloille uupuneita, vaan hän kutsuu heidät lepäämään.]

Kuitenkin intomme Krisukseen pitää olla suurempi kuin intomme mihinkään muuhun. Niin Raamattu meitä opastaa. Meidän pitää seurata Kristusta eikä mennä helpon elämän perässä. Kuitenkin juuri useimmat meistä näyttävät tavoittelevan elämää omalla mukavuusalueellamme. Haluamme päättää, miten elämämme etenee. (Vai pitäisikö sanoa, että haluamme teeskennellä, että olemme oman elämämme herroja?). Tai ainakin haluamme elää mahdollisimman helppoa ja mukavaa elämää.

… ja seuraamaan Kristusta

Mutta jos haluamme seurata Kristusta, elämässämme ei ole tilaa tekosyille. Meidän täytyy aloittaa uudelleen joka aamu. Muistuttaa mukavuudenhaluista itseämme siitä, että elämämme kuuluu Jeesukselle, ei itsellemme. Kysyä Jeesukselta, miten hän haluaa meidän käyttävän päivämme. Ja sitten lähteä seuraamaan Jeesusta sinne minne hän viekin.

Tämä kuulostaa suht helpolta, eikö? Miksi sitten se on niin vaikeaa toteuttaa? Siksi koska emme ole vielä perillä taivaassa, elämme keskellä taistelukenttää. Älä kuitenkaan pelkää. Taistelu on voitettu. Ja armo on voimamme. Meidän täytyy vain pysyä lähellä Voittajaa ja antaa hänen saattaa meidät turvallisesti perille saakka.

Rakas Jumala,
Anna meille anteeksi, että sinun sijastasi helpon elämän.
Auta meitä, ettemme tekisi vain sitä, mikä on helppoa,
vaan sitä mikä on oikein.
Näytä meille miten seurata sinua rohkeasti,
sillä sitä me haluamme.
Antaudumme sinulle kokonaan,
annamme sinulle tekosyymme, idolimme, pelkomme ja unelmamme.
Tapahtukoon vain sinun tahtosi elämässämme.
Tee meistä rohkeita sinun tähtesi.
Jeesuksen nimessä,
Aamen

P.S.

Mites on? Pelaatko sinä varman päälle vai uskallatko heittäytyä uusiin seikkailuihin? Silloin tällöin on hyvä katsoa peiliin ja kysellä, olemmeko jämähtäneet mukaviin rutiineihimme. Meillä voi olla todella hyvältä kuulostavia tekosyitä, mutta on aika heittää ne romukoppaan ja asettautua täysillä Jumalan käytettäväksi. Se, mitä Jumala halusi sinun tekevän viime vuonna, ei ehkä pädekään tänä vuonna. Siksi meidän tulee olla valveilla ja kuunnella, mitä Jumalalla on meitä varten varattuna. Saamme luottaa siihen, että se on parasta mitä meille voi tapahtua. Joten ei kangistuta kaavoihimme, vaan heittäydytään Jumalan armon kuljetettavaksi. Uudestaan ja uudestaan. Ja uudestaan. Se on siis loppu tekosyille! Ole suuresti siunattu, ystäväni!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *