Me elämme epävarmoja aikoja. On vaikea nähdä eteenpäin, muttemme voi lopettaa elämistä. Joten meidän pitää mennä uskoen eteenpäin. Toki, se on helpommin sanottu kuin tehty, mutta se on mahdollista. Kaikki alkaa rukouksesta. Aina rukouksesta. Ja se jatkuu rukoillen. Aina rukoillen.

Häntä te rakastatte, vaikka ette ole häntä nähneet, häneen te uskotte, vaikka ette häntä nyt näe, ja te riemuitsette sanoin kuvaamattoman, kirkastuneen ilon vallassa, sillä te saavutatte uskon päämäärän, sielujen pelastuksen. (1. Piet. 1:8-9)

Tiedäthän, jos unohdamme rukoilemisen, unohdamme Jumalan kokonaiskuvasta. Ja se johtaa katastrofiin olivatpa tarkoituksemme kuinka hyviä tahansa tai valmistautuisimme sitten kuinka erinomiasesti tahansa. Lue vaikka vanhaa testamenttia, sieltä näemme kuinka monta kertaa Israelin kansa unohti pyytää Jumalalta apua ja johdatusta. Eikä nämä tapahtumat päättyneet hyvin.

Miksi sitten unohdamme rukoilla, kun kerran Jumala on enemmän kuin halukas auttamaan meitä? En ymmärrä tätä ja kuitenkin minäkin unohtelen välillä. Onneksi unohtelen yhä vähemmän ja vähemmän, sillä olen saanut henkilökohtaisesti kokea, miten rukous tuo Jumalan avuksi. Joten en halua elää ilman Jumalaa.

Uskoen eteenpäin

Voimme mennä uskoen eteenpäin, kun rukoilemme ja luotamme Jumalaan jatkaessamme matkaamme. Juuri nyt korona-aikana eteneminen näyttää hyvin erilaiselta kuin tavallisesti. Mutta me voimme edetä, kun rukoillen valmistumme tulevaan sillä tavalla kuin tällä hetkellä pystymme. Minulle tämä tarkoittaa, että jatkan rukousta ja Raamatun lukemista, käyn pitkillä kävelylenkeillä, siivoan kaappejani ja komutan tavaroita, valmistan oppitunteja ennakkoon. Jotta sitten kun vihdoin maailma avautuu, olen valmis uusiin haasteisiin.

Älkää olko velttoja, olkaa innokkaita, palakoon teissä Hengen tuli, palvelkaa Herraa. 1Toivokaa ja iloitkaa, ahdingossa olkaa kestäviä, rukoilkaa hellittämättä. Auttakaa puutteessa olevia pyhiä, osoittakaa vieraanvaraisuutta. (Room. 12: 11-13)

Martin Luther King Jr. on sanonut ”usko on sitä, että otamme ensimmäisen askeleen, vaikka emme voi nähdä koko portaikkoa”. Joten me jatkamme rukoillen pienten askelten ottamista, vaikka emme tiedä elämämme kokonaiskuvaa. Me valmistamme sydämemme ja mielemme ja kehomme, työskentelemme uskollisesti luottaen, että Jumala pitää meistä huolen sekä tänään että tulevaisuudessa. Kaikki käy hyvin. Joten kiitämme Jumalaa siitä, mitä meillä tänään on ja ylistämme häntä tulevaisuudesta, jonka hän meille antaa. Ja juuri tällä tavalla menemme uskoen eteenpäin.

Rakas Jumala,
Kiitos, että kutsut meitä aina ja joka tilassa luoksesi.
Tulemme nyt luoksesi hieman huolissamme ja hämmentyneinä,
ole sinä rauhamme ja selkeytemme, ole kaikkemme.
Me kiitämme sinua siitä, mitä meillä on tänään
ja ylistämme sinua tulevaisuudesta, jonka meille annat.
Jeesuksen nimessä,
Aamen

P.S.

Minusta on aivan ihanaa, ettei minun tarvitsekaan tietää, miten tulevaisuus järjestyy, voin vain luottaa lapsen lailla Taivaan Isään, että hän järjestää kaiken parhain päin. Iloitaan tästä asiasta! Me olemme Jumalan lapsia ja voimme luottaa hänen huolenpitoonsa! Joten mennään uskoen eteenpäin! Jätetään turhat huolet ja murheet ristin juurelle ja iloitaan tästä päivästä!