Tiedätkö sinä, miksi ihmiset kääntävät selkänsä Jumalalle? (Jos tiedät, kerro minulle). Minun on kovin vaikea käsittää sitä. Sillä minulle Jumala on elävä ja voimakas. Olen jatkuvasti hämmästynyt siitä, kuinka hän liikkuu elämässämme, kuinka paljon hän rakastaa meitä. Minulle Jumala on kaiken hyvän lähde. Siksi hän on viimeinen asia, josta luopuisin.
Usko on Jumalan lahja, jota tarjotaan kaikille. Mutta Jumala ei pakota, siksi meillä on oikeus sanoa Jumalalle myös ei. Ja tässä jälkikristillisessä, läntisessä maailmassa yhä useammat ihmiset kävelevät pois. Koska he eivät tunne uskoa sen paremmin. Miksi emme osaa viestiä paremmin Kaikkivaltiaan Jumalan ihmeellisyydestä ja siitä, mitä hän tarjoaa meille? Koska usko ei ole vain tuonpuoleista elämää varten, se on tätä hetkeä varten.
Luulen, että olemme unohtaneet kuinka elää uskoamme todeksi jokapäiväisessä elämässämme. Olemme unohtaneet kuinka olla elävässä uskossa ja aktiivisessa suhteessa Jumalan kanssa. Sen sijaan olemme laittaneet uskomme laatikkoon, josta kukaan ei voi nähdä eikä haistaa sitä tai koskea siihen.
»Te olette maailman valo. Ei kaupunki voi pysyä kätkössä, jos se on ylhäällä vuorella. Eikä lamppua, kun se sytytetään, panna vakan alle, vaan lampunjalkaan. Siitä sen valo loistaa kaikille huoneessa oleville. Näin loistakoon teidänkin valonne ihmisille, jotta he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät Isäänne, joka on taivaissa. (Matt. 5:14-16)
Jumala on kaiken hyvän lähde
Uskomme ei ole salaisuus, joka pitää säilyttää. Se sijaan meidät on kutsuttu olemaan valon kantajia, tuomaan jumalallisia värejä maailmaan. Niin ei tapahdu, jos otamme uskomme esille vain erityisissä tilaisuuksissa tai tietyissä paikoissa. Usko on tarkoitettu juhlittavaksi ja elettäväksi joka päivä. Kun teemme niin, Kristuksen tuoksu tunnistetaan, Pyhän Hengen läsnäolo koetaan ja Elävän Jumalan vaikutukset elämässämme havaitaan kaiken hyvän lähteeksi.
Loppujen lopuksi me emme evankelioi muita, vaan sen saa aikaan Pyhä Henki, joka toimii meidän kauttamme. Meidän tehtävämme on pysyä Jeesuksessa ja elää uskoamme aidosti todeksi tässä ja nyt. Jumala on apumme ja meidän tulee jakaa hänet muiden apua tarvitsevien kanssa. Sitä kristinusko on kaikessa yksinkertaisuudessaan. Kristus tuli, koska emme pysty(neet) itse auttamaan itseämme. Mutta Jumalan apu on loistavaa ja hänen armonsa on kaikkivoipainen. Siksi olemme hänessä uskomattoman siunattuja.
Armollinen Jumala,
Anna meille anteeksi, että olemme lokeroineet uskon emmekä ole käyttäneet sitä niin, että myös muut voisivat nähdä hyvyytesi.
Sinä olet niin hyvä, niin ihana, niin upea; olet kaiken hyvän lähde.
Kiitos, että pelastit meidät, että annoit meille elämää elämän päälle.
Näytä meille, kuinka voimme elää uskoamme todeksi tavalla, joka toisi sinulle eniten kunniaa.
Jeesuksen nimessä,
Aamen
P.S.
Entäpä sinä? Oletko sinä pakannut uskosi laatikkoon vai oletko vain unohtanut kuinka elää uskoasi todeksi? Älä huoli, Jumalalla on suunnitelma, jonka avulla voit alkaa juhlia sekä elämää että uskoa. Kysy häneltä, hän näyttää sinulle miten tehdään niin päivä kerrallaan. Jumalan valon ja värien tuominen maailmaan on ihana tehtävä, eikö niin? Varsinkin kun se tapahtuu aivan huomaamatta, kunhan vain pysymme Jeesuksessa. Joten tuodaan enemmän valoa ja väriä ympärillemme! Ole runsaasti siunattu!
Kuva: Ben White/Unsplash
Mulle tuli mieleen jokunen ajatus tästä. Monet ihmiset ei usko että mitään Jumalaa on olemassakaan. Tai jos onkin, niin niin se on jokin sellainen, jolla ei ole heille mitään merkitystä, he pärjäävät itse. Monestihan vaikeudet saa ihmisen etsimään Jumalaa. Mutta jotkut tajuaa Jumalan olemassaolon yllättäen, vaikka kaikki olisi hyvin, tai ehkä juuri sen takia:) Sitten on sitäkin varmaan, että jotkut pettyy Jumalaan, kun erilaiset odotukset ei täyty, ja siitä päätellään ettei Jumalaa taida ollakaan, tai ainakaan hän ei juuri minun asioistani välitä. Ja sitten sitäkin on, että me uskovat emme ole usein sellaisia, että meistä välittyisi se Jeesuksen antama valo kovin hyvin, ja siihen taas on syitä varmaan lukemattomia.
Sinä heitit mielenkiintoisen pohdinnan aiheen! Sinulla on hyvin valoisan tuntuinen usko, jossa Jumala todella tuntuu elävältä ja vaikuttavalla. En voi itsestäni sanoa ihan samaa, mutta uskon kuitenkin. Mutta joudun jatkuvasti rämpimään kaikenlaisissa ”risukoissa” eikä uskoni ole mitenkään vahva. Mutta onneksi sitä heikkoakaan liekkiä ei sammuteta🙂
Kiitos, Metsäntyttö, ajatustesi jakamisesta. Eniten suren niitä, jotka eivät edes tutki uskoa mitenkään ja hylkäävät sen vain ennakkoasenteiden pohjalta. Mutta iloitsen niistä, jotka etsivät ja haluavat löytää (sillä Jumala haluaa tulla löydetyksi).
Uskon määrää tai laatua ei mitata, tärkeintä tosiaan on vain uskoa. Elämä on taistelua ja tarvitsemme jatkuvasti apua. Mutta onneksi sitä saa niin paljon kuin tarvitsee. Joskus ajattelen, että loukkaamme Jumalaa, kun emme pyydä tarpeeksi isoja.
Iloa, voimaa, valoa ja siunausta uskonmatkallesi!