Miten sinä toimit kateuden tunteen yllättäessä? Kateuden tunteminen ei ole sinäänsä paha asia, se kertoo meille, mitä tarvitsemme tai haluamme. Meidän täytyy vain tietää, mitä tehdä tämän tunteen kanssa. Antaessamme kateuden tunteen Jumalalle, hän pääsee luomaan siitä jotain positiivista. Täytyy tunnustaa, että eilen olin kateellinen Moosekselle hänen ystävyydestään Jumalan kanssa.
Ja Herra puhui Moosekselle kasvoista kasvoihin, niin kuin ihminen puhuu toiselle ihmiselle. (2. Moos. 33:11)
Halusin, mitä Mooseksella oli Jumalan kanssa. Joten sanoin sen Jumalalle. Eikä kestänyt kauan, kun aivan kuin rukousvastauksena ymmärsin, että kaikki Jeesuksen uskovat ovat kutsutut lähteiseen ystävyyteen Jumalan kanssa. Me vain turhan usein sivuutamme sen. Miten on sinun laitasi?
En sano teitä enää palvelijoiksi, sillä palvelija ei tunne isäntänsä aikeita. Minä sanon teitä ystävikseni, olenhan saattanut teidän tietoonne kaiken, minkä olen Isältäni kuullut. 16Ette te valinneet minua, vaan minä valitsin teidät, ja minun tahtoni on, että te lähdette liikkeelle ja tuotatte hedelmää, sitä hedelmää joka pysyy. Kun niin teette, Isä antaa teille kaiken, mitä minun nimessäni häneltä pyydätte. (joh. 15:15-16)
Ystävyys Jumalan kanssa
Ystävyys Jumalan kanssa on etuoikeus, jonka saamme Jeesuksen tähden, eikä meidän tule sitä koskaan unohtaa. Itse asiassa meidän tulisi perustaa koko elämämme sen varaan ja kolkuttaa Jumalan ovea niin usein kuin vain mahdollista. Jumala janoaa aitoa ja avointa yhteyttä kanssamme. Hän haluaa tarjota meille kodin tässä maailmassa. Miten me tähän suhtaudumme?
Olemmeko liian kiireisiä rukoillaksemme vai toimitammeko vain säännöllisesti rukouslistamme Jumalalle ja juoksemme heti pois? Tai ehkä alamme pikkuhiljaa ymmärtää, että usko on kutsu jatkuvaan kommunikaatioon Jumalan kanssa. Eikö ole ihmeellistä, että Jumala haluaa avointa yhteydenpitoa kanssamme?
Se on mielestäni enemmän kuin ihmeellistä. Ei siis tarvetta yrittää olla jotain muuta kuin olemme tai tarvetta piilotella vaikeita elämänosa-alueitamme. Jumala haluaa aitoa ja avointa kommunikaatiota kanssamme. Ja se on kaikkein parasta myös meidän kannaltamme. Kuinka mahtavaa, että saamme nauraa ja kyynelehtiä kaikkein ihanimman ystävän ja ärhäkkäimmän puolustajamme kanssa.
…on uudistavaa
Mitä enemmän jaamme elamäämme Jeesuksen kanssa, sitä luonnollisempi – ja välttämättömämpi – osa elämäämme siitä muodostuu. Maailma voi minun puolestani sulkea oven nenäni edestä niin kauan kuin minulla on Jeesus. Sillä ystävyys Jumalan kanssa uudistaa ja voimannuttaa meidät. Ei väliä kuinka pahasti tunnen olevani runneltu maailman melskeissä, minä kuitenkin eheydyn Jumalan läheisyydessä.
Joten, rakas ystäväni, jos sinäkin olet kateellinen Mooseksen ystävyydestä Jumalan kanssa, pyydä Jumalaa puhumaan sinullekin niin kuin ystävä puhuu ystävälle. Älä tyydy vähempään. Sillä tämä rakkaussuhde Jumalan kanssa on uskon ydintä. Jumala haluaa meidän elävän Jeesuksessa, pysyvässä yhteydessä hänen kanssaan, kaikilla elämän osa-alueilla. Tämä yhteys Jumalan kanssa on mansikkapaikka kaaottisen maailman keskellä. Se on taivas maan päällä jo nyt. Älä sinäkään ohita sitä.
Rakas Jumala,
Me olemme väsyneitä ja uupuneita,
meillä ei ole muuta tuotavaa sinulle kuin sydämemme.
Mutta ne me annamme sinulle, Herra.
Auta meitä, armahda meitä.
Olemme kateellisia siitä yhteydestä, mikä Mooseksella oli sinun kanssasi.
Me haluamme kokea samanlaista läheisyyttä kanssasi,
onneksi lähetit Jeesuksen mahdollistamaan sen.
Näytä meille, miten se toimii arjessa,
miten voimme aidosti elää kanssasi joka hetki.
Haluamme kuulla tahtosi arkisissa asioissamme,
estä siis meitä dominoimasta keskustelujamme tai lähtemästä kokonaan pois luotasi kuuntelematta, mitä sinulla on sanottavaa.
Haluamme nauttia sinusta,
näytä meille, miten voimme kokea taivaan maan päällä.
Jeesuksen nimessä,
Aamen
P.S.
Tämä taivaallinen yhteys Jumalan kanssa on innostanut minua viime aikoina tosi paljon. Ajatella, että meillä on etuoikeus elää tällaisessa rakastavassa yhteydessä Taivaan Isän kanssa. Siltikin se, mitä voimme täällä maailmassa kokea on vain pieni osa sitä ihanuutta, mikä meitä taivaassa odottaa. Sitä kohti! Ja tämä yhteys ruokkii meitä, että jaksamme perille asti. Ole suuresti siunattu, ystäväni. Jeesus alati kanssasi!
Kiitos, Mari-Anna! Sinun tekstisi ovat täynnä armoa ja toivoa. Tällaisia sanoja minä tarvitsen ja kaipaan.
”Ja tämä yhteys ruokkii meitä, että jaksamme perille asti.”
Ole Sinäkin suuresti siunattu, ja siunattuja olkoon sanasi! Aamen.
Kiitos kommentistasi, Päivi! Aamen. Ihanaa kuulla, että blogini voi lukijaansa siunata, vaikka ne epätäydellisiä ovatkin. Sillä meillä on ihana Jumala, joka toimii meissä ja kauttamme ja todellakin johdattaa meidät kädestä pitäen perille. Iloa ja valo syksyysi!
Kiitos blogista. Tavoite kuulostaa hienolta: avoin, jatkuva yhteydenpito Jumalan kanssa, ja vielä kasvoista kasvoihin kuten Mooses. Mutta miten ihmeessä sellainen todellistuu?
Olen iät ajat jo viettänyt hiljaisia hetkiä Jumalan edessä, täysin avoimesti kaikkine pimeimpine puolineni. Mutta kovin yksipuoliseksi tämä yhteydenpito on jäänyt. Vastapuoli on kovin hiljaa. Ei sitä voi kommunikaatioksi sanoa. Missä vika?
Kerran radiohartaudessa joku naispappi sanoi, että pitää olla hiljaa Jumalan edessä niin kauan, että kuulee hänen puhuvan. Monesti olen kokeillut. Mitään en ole kuullut. Mikä ”tekniikassani” on vikana?
Toiset tarjoilevat yhteydenpidon kanavaksi kielillä puhumista. Eipä ole toiminut tämäkään kanava minulla.
Hei, Lumimarja! Kiitos kommentistasi ja esittämistäsi kysymyksistäsi. Ne ansaitisisivat vähän pidemmänkin vastauksen (vaikka oman blogin), mutta yritän vastata tässä edes vähän. Nämä ovat hyvin mieleisiä kysymyksiä, sillä tavoitteenani on aina pyrkiä juuri tehdä uskoa näkyväksi ja osaksi arkea. Mutta kuten hyvin tiedät, ei tähän ole yhtä oikeaa vastausta. Joskus tärkeintä onkin tehdä hyviä kysymyksiä, vastaukset löydämme aikanaan.
Minä ajattelen, että kommunikaatiomme Jumalan kanssa kehittyy pikku hiljaa elämän aikana. Kannattaa kokeilla erilaisia tapoja olla yhteyksissä, parhaat niistä jäävät sitten osaksi arkea. Olen itse kokeillut niin polvirukousta kuin yhden psalmin lukemista heti herättyäni, mutta tärkeimmäksi koen rukoillen ja kuunnellen Raamatun äärellä viipily ja rukouspäiväkirjan pitäminen.
Raamatun lukeminen on aina hyvästä, mutta kun teemme niin rukoillen (Pyhä Henki avaa silmäni ja sydämeni) ja kuunnellen (Herra, mitä haluat minun tästä ymmärtävän?), tuntuu kuin Sana alkaisi puhua meille. Jotkin sanat ”hyppäävät esiin” ja ne puhuttelevat ja rohkaisevat meitä. Jumalan läsnäolon kokemus ei ole ilotulitusta ja neon-kirjaimia taivaalla, vaan Raamatun äärellä kuulostelua. Olisi kiva saada ääniviesti tai faksi taivaasta, mutta ei se niin mene. Jumala haluaa ennen kaikkea yhteyttä kansasmme, että etsimme ennen kaikkea hänen kasvojaan.
Toiseksi olen jo vuosikymmeniä pitänyt rukouspäiväkirjaa. Kirjoitan kaikki rukoukseni, huokaukseni, toiveen, murheeni, kysymykseni rukouksina Jumalalle. Sitten kuuntelen hänen ääntään, usein hiljaisuutta. Kun yhdistän tämän Raamatunlukemiseen, ne yhdessä saavat aikaan sen, että tuntuu, että vietän aikaa Jumalan kanssa. Uskoni uudistuu, henkeni riemuitsee ja sitten olenkin valmis päivän toimiin.
Uskossa on myös erilaisia vaiheita, joskus voi olla esim. erämaavaihetta ja joskus Jumala on aivan hiljaa yrityksistä huolimatta. Silloinkin jokainen Raamatun lupaus on totta. Etenkin silloin riipumme niissä ja saamme voimamme yksin Sanasta. Usko on aina kaunis, se ei tarvitse lisäosia, armo riittää. Uskoa ei pidä suorittaa, lisäpisteitä ei anneta.
Pyydä rukouksessa Jumalalta läheisempää yhteyttä häneen. Hän saa sen sitten aikanaan aikaiseksi. Ja kokeile uusiakin tapoja olla yhteydessä, jokin niistä voi tuntua juuri omalta tavalta olla yhteyksissä.
Ole suuresti siunattu, ystäväni! Jeesus kanssasi!
Kiitos vastauksesta. Siinä oli paljon samaa, mitä itsekin olen ajatellut. Ja itse asiassa kyllä tiesin, ettei Jumalan puheen ”kuuleminen” tapahdu – ainakaan yleensä – ulkoisilla korvilla vaan sisäisellä kuulolla. Eikä kasvoista kasvoihin tapahdu ulkoisilla vaan sisäisillä silmillä. Luin tämän blogin jälkeen muitakin blogejasi, ja näkökulma laajeni.
Mutta joskus kristityt ilmaisevat asioita niin konkreettisen tuntuisesti, että tulee hämmennys: tuollaista ei minulle tapahdu. Aika usein uskovien kuulee toteavan: ”Herra sanoi minulle.” Mutta jää epäselväksi, miten hän sanoi. Eräässä tilaisuudessa nainen sanoi: ”Kysyin Herralta, tulenko tähän tilaisuuteen. Herra vastasi, että mene vain, se puhuja on minun poikani ja sinun veljesi.” Hiukan jäin ihmettelemään, onko Jumalan kuuleminen oikasti joillekin näin helppoa ja konkreettista. Elänkö itse jonkinlaisessa katveessa?
Olen kuitenkin niin pitkän linjan kristitty, että uskoni ei tällaiseen kaadu. Jos itse en tavoita tällaisia ”ilmestyksiä”, jatkan kuivemmalla uskolla eteenpäin.
Arvostan, että olet jaksanut noin säännöllisesti pitää rukouspäiväkirjaa. Itse en ole sellaista yrittänyt, tuskin onnistuisi. Eräs ystäväni pitää kiitoskirjaa, ja se on hänen sanojensa mukaan muuttanut paljon hänen elämäänsä.
Iloista adventin aikaa!
Hei taas! Meillä kristityillä on erilaisia armolahjoja eikä meidän pitäisi niitä keskenämme vertailla (suurin lahjoista on kuitenkin itse usko ja uskomme kohde vasta ihmeellinen onkin). Hiukan aralla ja kyselevälä mielellä aina suhtaudun näihin ilmoituksiin, jotka ihmiset saavat Herralta. Uskon vakaasti, että Jumala puhuu meille suoraankin, mutta ne pitää aina koetella ja niissä on erehtymisen mahdollisuus (sitä suurempi, mitä enemmän oma tahtomme sekottuu asiaan). Ja valitettavan usein uskovat käyttävät ”Herra sanoi minulle” – puhetta toisten manipuloimiseen, eivät välttättä sitä itsekään huomaa, silti hengellinen väkivalta ei ole hyväksyttävää missään muodossa. Parempi olisi ehkä sanoa ”sain sydämelleni” tms. Mutta tärkeää on kuitenkin puhua siitä, mitä Jumala meille esim. Raamatun välityksellä puhuu. Sillä Jumala on Sanan Jumala, hän yhä edelleen puhuu meille mitä erilaisimmin tavoin. Jos itse haluat omaksi rakennukseksi kuulla herkemmin Jumalan ääntä, pyydä sitä Jumalalta. Hän sitten antaa meille ne lahjat, mitä ja milloin tarvitsemme. Hienoa, että olet kiinnostunut uskosta ja haluat päästä lähemmäksi Jumalaa. Ole suuresti siunattu ja iloista adventin aikaa!
[…] Sinä saatat myös tuntea olevasi muukalainen. Ehkä ihmiset eivät ole koskaan hyväksyneet sinua. Mutta Jumala hyväksyy – ja rakastaa – sinua. Hän toivottaa sinut avosylin tervetulleeksi. Jumala kaipaa viettää aikaa kanssasi, tuntea sinut, rakastaa sinua. […]