kristityn elämä

Kuoleman hyväksyminen on vaikeaa mutta välttämätöntä

Kuoleman hyväksyminen on vaikeaa mutta välttämätöntä.

On vaikeaa hyväksyä kuoleman väistämättömyyttä, erityisesti silloin kun se osuu lähipiiriimme. Kuitenkin kuolema ja kuoleminen ovat osa elämää. Kukaan meistä ei jää maanpäälle ikuisesti. Kuitenkin me haluaisimme teeskennellä, ettei kuolemalla olisi mitään tekemistä meidän kanssamme. Ja kun kuolema vie jonkun läheisemme, saatamme jopa vihata Jumalaa, kun hän on ottanut jonkun rakkaistamme. Me haluaisimme niin sanotusti sekä syödä että säästää kakun.

On hyvin inhimillistä olla haluamatta kuolemaa itsellemme tai läheisillemme. Siksi myös Jeesuksen opetuslapset pelästyivät Jeesuksen puheita lähestyvästä kuolemasta. Pietari jopa nuhteli Jeesusta asiasta. Silloin Jeesuksen piti ojentaa Pietaria. Aika tylystikin, sanoisin. Mutta se oli – ja yhä on – elämän ja kuoleman kysymys. Jollei Jeesus olisi kuollut puolestamme, me aivan kuten Pietarikin kuolisimme synteihimme.

Mutta hän kääntyi pois ja sanoi Pietarille: »Väisty tieltäni, Saatana! Sinä tahdot saada minut lankeamaan. Sinun ajatuksesi eivät ole Jumalasta, vaan ihmisestä!» (Matt. 16:23)

Kuoleman hyväksyminen…

Se, että arvioimme tilannettamme pelkästään inhimillisestä näkökulmasta, suurentaa tuskaamme. Vastustajamme haluaa meidän uskovan, että onnellisuus ilman Jumalaa tai suuruus ilman kuolemaa on mahdollista. Mutta elämällä on rajat ja siihen sisältyy selittämätöntäkin tuskaa, halusimmepa niin tai emme. Tämä saattaa johtaa vihaan Jumalaa kohtaan, jos ja kun asiat eivät mene toiveidemme mukaisesti. Mutta Jumala tietää parhaiten ja hän kääntää pahatkin asiat parhaaksemme, jos annamme ne hänelle.

Totisesti, totisesti: jos vehnänjyvä ei putoa maahan ja kuole, se jää vain yhdeksi jyväksi, mutta jos se kuolee, se tuottaa runsaan sadon. 2Joka rakastaa elämäänsä, kadottaa sen, mutta joka tässä maailmassa panee alttiiksi elämänsä, saa osakseen ikuisen elämän. (Joh. 12:24-25)

Antaessamme unelmamme, toiveemme ja huolemme Jumalalle, me kuolemme. ’Elämää tilauksesta’ muuttuu elämään antautuneena. Antautuminen on pelottavaa, mutta se on ainut tie todelliseen Elämään ja onneen. Ihmiset eivät saa aikaan rauhaa, iloa tai iankaikkista elämää. Ne me samme lahjaksi yksin Jumalalta.

…on vaikeaa mutta välttämätöntä

Jumalan suunnitelmat meitä kohtaan ovat enemmän kuin inhimilliset huolenaiheet (ja hän tuntee toki nekin). Jumala haluaa meille hyvää. Kun ymmärrämme tämän, pystymme luottamaan Jumalaan silloinkin, kun pahin tapahtuu.

Joskus meiltä viedään kaikki muu paitsi Jumala. Mutta hän on tarpeeksi. Enemmän kuin tarpeeksi. Me emme pysty ymmärtämään tätä (eikä meidän tarvitsekaan). Se on todellinen ihme. Jumala kantaa meidät vaikeiden aikojen läpi ja tukee hyvinäkin aikoina. Hän on niin hyvä Isä. Luota häneen. Lepää hänessä. Iloitse hänessä. Aina ja ikuisesti.

Rakas Jumala,
Kiitos, että haluat meille parasta,
vaikka se olisikin jotain, mitä emme itse toivoisi.
Auta meitä luottamaan sinuun myös sysipimeässä.
Ole voimamme, Herra, kun olemme heikkoja.
Me annamme sinulle toiveemme, tahtomme ja tapamme,
luo elämästämme jotain uutta ja kaunista.
Suo meidän oppia tuntemaan sinua yhä paremmin ja
auta meitä näkemään itsemme, elämämme ja maailma sinun perspektiivistäsi käsin.
Anna meillä voimasi elää tahtosi mukaisesti.
Jeesuksen nimessä,
Aamen

P.S.

Ole suuresti siunattu, ystäväni, oli tilanteesi sitten millainen tahansa. Tiedä, että Jumala rakastaa sinua yli kaiken. Hän lähetti jopa oman poikansa kuolemaan puolestasi. Ei hän halua sinulle pahaa, vaan hyvää. Hän ei kosta tai kiusaa sinua, elämään vaan kuuluu inhoittaviakin asioita. Mutta Jeesus ei kaikkoa viereltäsi, vaikka kaikki muut niin tekisivätkin. Jeesus ei pelästy pimeyttä ympärilläsi eikä hän päästä pimeyttä sisääsi. Joten pysy Jeesuksen sylissä, hän kantaa sinut valoon.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *